Cap-uudistus on oltava yhteinen ponnistuksemme
Maatalouden EU-rahat on maksimoitava! Komissio ehdottaa Suomen osalta 430 miljoonan maataloustuen leikkauksia seuraavalle ohjelmakaudelle! Tätä ei voi hyväksyä! Se tarkoittaisi maatalouden alasajoa. Tällöin menettäisimme suuren osa elintarvikesektorin 340 000 työpaikasta ja ruoka tuotaisiin Suomeen maailman markkinoilta. Lisääntyvä kysyntä kiihdyttäisi uusien viljelymaiden raivaamista kehittyvissä maissa, mikä tapahtuisi luonnon kustannuksella. Meillä viljely pitää yllä arvokkaita kulttuurimaisemia ja auttaa monimuotoisuuden säilyttämisessä.
Jos budjetti jää 1,14 prosenttiin jäsenmaiden bruttokansantuotteesta, on sen arvioitu leikkaavan maataloustukia 5 prosenttia. Miten tämä tapahtuu? Ei suinkaan tasaisesti kaikilta, vaan tietysti lähtökohdat ovat suurten tuottajamaiden viitoittamat. Valtaosa EU:n maataloustuista maksetaan niin sanottuina suorina tukina. Ne ovat hehtaariperusteisia ja perustuvat edelleen vanhoihin satotasoihin, ja niitä suuret tuottajamaat haluavat leikata mahdollisimman vähän. Näin leikkaus ohjautuu toiseen tukikokonaisuuteen: maaseudun kehittämistukiin. Suomi saa tuistaan muihin maihin verrattuna suuren osan juuri kehittämistukina: ympäristö- ja luonnonhaittakorvauksena. Nämä tuet ovat korvauksia ympäristön hoidosta ja vaikeista ilmasto-olosuhteista.
Mitä vähemmän suorat tuet leikkaantuvat, sitä enemmän leikataan Suomelle tärkeitä maaseudun kehittämistukia. EU-komissio suunnittelee jäsenmailleen mahdollisuutta rahoittaa maaseudun kehittämistä lisää kansallisesti. Tämä ei kuitenkaan auta Suomea, koska maksamme jo nyt lähes 60 prosenttia näistä maaseuturahoista. Lisäksi ympäristöasioiden vaatimustason pelätään kasvavan. Samaan aikaan ei voi vaatimustaso kasvaa ja budjetti pienentyä varsinkaan, kun maatalouden kannattavuus on jo erittäin huonolla tasolla Suomessa.
Meidän on siis tehtävä kaikkemme, että maataloustukien rahoitus säilyy mahdollisimman korkeana. Sieltä saamme EU-rahat takaisin parhaiten. Suomen lähtökohtana pitää olla mahdollisimman alhainen nettomaksuosuus. Pohjalla on lupaus, että maatalouden pitää olla kannattavaa koko unionissa.
Toisekseen eri tukimuotojen välinen osuus ei saa olla lukkoon lyöty. Vähintäänkin EU:ssa täytyy löytyä vastaantulo kaltaisellemme maalle, jonka pohjatukitaso on heikko satotasoon perustuvasta suorasta tuesta, mutta jossa olemme pystyneet pitämään tuotannon yllä maaseudun kehittämisrahojen turvin.
Kolmanneksi Cap on uusittava niin, että ruuantuotanto pysyy maatalouspolitiikan keskiössä. Pienevälle tukipotille ei pidä asettaa maassamme järjettömiä uusia ehtoja, vaan muilta mailta pitää vaatia samoja asioita kuin meiltä. Vesistöjen hyvän kunnon vuoksi muuallakin kannattaa ottaa maanäytteet ja lannoittaa niiden mukaan. Ruokaturvallisuuden vuoksi muidenkin kannattaa luopua antibioottien käytöstä rehussa. Eettisyyden vuoksi muidenkin tulee kiristää eläinten hyvinvointivaatimuksia. Ilmaston vuoksi muidenkin kannattaa huolehtia ruokinnan optimoinnista ja eloperäisten maiden viljelyä kannattaa jatkaa, sillä ne vähentävät kemiallisesti tuotetun typen tarvetta.
Neljänneksi: Meidän tulee edelleenkin pystyä maksamaan maksimaalisesti tuotantoon sidottuja tukia. Ne kannustavat lisäarvon tuottamiseen. Meidän tulee huolehtia kasvuhakuisten viljelijöiden toimeentulosta, ja siksi vastustan alhaista viljelijäkohtaista tukikattoa.
Nyt jos koskaan tarvitaan Lepän kaltaista maa- ja metsätalousministeriä ja Elsi Kataisen kaltaista europarlamentaarikkoa. He tietävät maatalouden käytännön arjenja osaavat perustella näkökulmansa EU:ssa. Vastuunkantoa toivon tällä kertaa myös vihreiltä. Ei toisteta myyräntyötä, joka tapahtui metsien käytön mahdollistamisessa. Säilytetään ruuantuotantomyös arktisessa maassamme, sillä ruoka ei tule kaupasta.
Anne Kalmari
Maa= ja metsätalousvaliokunnan pj. ,kesk.