Ei rikota toimivaa apteekkijärjestelmää
Yleisen elämänkokemuksen valossa pätee sääntö, ettei hyvin toimivaa järjestelmää tule rikkoa. Järjestelmiä olisi hyvä korjata vasta, kun niissä todetaan ongelmia. Mikä siis olisi vialla suomalaisessa apteekkijärjestelmässä? –Eipä varsinaisesti mikään. Hyvinhän se toimii. Ellei ongelmaksi lueta apteekkarien hyvää tulotasoa. Mikäli siinä on yhteiskunnallinen ongelma, on se hoidettavissa toisin.
Apteekit hoitavat lisensioidusti julkisen palvelun tehtävää. Kysymys on potilasturvallisuudesta ja lääkkeiden saatavuudesta juuri sillä hetkellä kun kipeä ihminen apteekkiin astuu. Apteekkien määrän ja sijainnin säätelyn sekä omistuksen proviisoriehdon kautta varmistetaan, että apteekkien verkko kattaa asiakaspohjaan suhteutettuna koko maan. Apteekin ideana Suomessa on olla lähiapteekki.
Ideologinen puhe apteekkialan avaamisesta kilpailulle sisältää varsin kehittymättömän käsityksen kilpailusta. Se ei ota huomioon lääkealan olemassa olevia ketjuja eikä markkinoille tulon kynnystä. Ellei julkista sääntelyä olisi, molemmat seikat johtaisivat nopeasti alan ketjuuntumiseen ja piankin todelliseen monopoliin/oligopoliin. Tuolloin olisimme sinisilmäisyyttämme joutuneet ojasta allikkoon.
Reseptivapaiden itsehoitolääkkeiden myynti marketeissa leikkaisi maaseudun pieniltä apteekeilta niille tärkeän tasaisen tulovirran. Ne lopettaisivat toimintansa. Sen seurauksena monen suomalaisen matka reseptilääkkeen saamiseksi pitenisi. Tällainen olisi sairaiden ihmisten kiusaamista ja muutenkin ketjuuntuneen kaupan katteen lihottamista. Reseptivapaassa myynnissä olisi samalla apteekkiketjujen alku.
Yhden oletuksen mukaan kilpailu alentaisi lääkkeiden hintoja. Tällöin unohtuu, että hintataso muodostuu patenteista, lääketehtaiden harvalukuisuudesta sekä lääketukkujen varastohallinnan vallasta. Merkittävimmin lääkkeiden hintaan vaikuttaa patentista vapautuneiden ns. rinnakkaislääkkeiden myynti, ei ideologinen oletus tuhansien apteekkien kilpailusta. Lääke on erikoistuote, jossa hintakilpailu on harvoin todellisuutta. Tämä johtuu siitä, että sairauksia on tuhansia erilaisia.
Asiakaspalvelukaan tuskin nykyisestä paranisi. Hintakilpailun logiikalla toimiva apteekkiala minimoisi varastokustannuksia, vähentäisi henkilökuntaa ja pyrkisi nopeutettuihin palvelutapahtumiin, jolloin muun muassa asiakkaan neuvonta jäisi vähemmälle. Jonotusta tulisi lisää ja apteekissa juostaisiin "tilatun" lääkkeen tultua.
Kaikille tuttu esimerkki pieleen menneestä uudistuksesta on taksitoiminnan vapauttaminen kilpailulle. Vaikka kauppa ja lääketukut lobbaavat voimalla apteekkialan sääntelyn purkamista, tulisi kansalaisten ja puolueiden pitää nyt pää kylmänä.
Anne Kalmari, kansanedustaja, Kesk.
Juha Kuisma, tietokirjailija