Ilo pitkästä iästä!

"Että lapsilla olisi paremmin", ajatteli niin moni aikoinaan uurastaessaan. Ja paljon he jaksoivatkin. Nykypäivän eläkeläiset nostivat kotimaamme hyvinvointivaltioksi. Ikäihmiset ovat meille nytkin arvokas voimavara. He osallistuvat päätöksentekoon ja tekevät paljon vapaaehtoistyötä. Monelle perheelle läheisintä on vanhemman sukupolven antama arvokas lastenhoitoapu. Lämmin syli, kiireettömyys ja elämänviisaus ovat korvaamattomia. En hyväksy vanhusten käsittelyä kulueränä - kaikki ihmiset ovat itsessään arvokkaita.

Hyvinvointivaltiossamme kaikkien ikäihmisten asiat eivät kuitenkaan ole hyvin. Yksinäisyys sattuu ja köyhyys pakottaa miettimään, onko varaa edes lääkkeisiin. Siksi pieniä eläkkeitä nostetaan.

Moni kunta on silti vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, kun kuluja kertyy niin elämänkaaren alku- kuin loppupuolellakin. Siksi valtio auttaakin kuntia riittävän hoivan turvaamiseksi koteihin ja palveluyksiköihin. Vierailtuani eri vanhustapahtumissa ja palveluasunnoissa olen vakuuttunut, että auttavien käsien määrää pitää pystyä nostamaan. Se auttaa hoitajia jaksamaan ja vähentää riittämättömyyden tunnetta. Luottamus vanhuspalveluiden laatuun pitää palauttaa.

Jos itse elämänkaaren saattotaipaleella vapisevalla kädellä ottaisit huoneessa kävijää kiinni kädestä ja hiljaa pyytäisit, "Ethän jätä minua yksin..." Toivoisit varmasti, että jollain olisi aikaa. Ystävällä tai sukulaisella - tai ehkä hoitajalla. Verorahat eivät mene hukkaan hoitajamitoitusta tarkistettaessa tai pieniä eläkkeitä nostettaessa. Oppositio rähisee keskiluokan veronkiristyksistä. Jos sinä olet se opposition esiin nostama yli kolme tonnia tienaava palkansaaja, jonka verotus kiristyy muutaman euron, niin ajattele sitä vastapalveluksena edellisille sukupolville.

Apua tarvitaan myös kodeissa. Hauraus tuo mukanaan turvattomuutta. Varkaita liikkuu, tietoja urkitaan puhelimitse ja verkossa vaanitaan. Mielestäni pitäisi jotenkin rangaistaniitä törkeitä kauppiaita, jotka pakkomyyvät puolustuskyvyttömille ihmisille tarpeettomia tuotteita. Opin maakunnallisen vanhusneuvoston päivässä, että joka neljännellä on syytä pelätä lähimmäistään. Vanhukset joutuvat liian usein kohtaamaan fyysistä, psyykkistä tai seksuaalista väkivaltaa tai esimerkiksi taloudellista hyväksikäyttöä.

Rajoitteet, kuten heikentynyt lukutaito tai muisti, muuttavat eloa. Teknisten vaatimusten kuten tietokoneen käyttöä edellytetään ja ulkopuolisuuden tunne vaanii, jos laskuja ei osaakaan enää maksaa. Moni kokee tarpeettomuutta tai itsensä jopa taakkana. Näin ei pitäisi olla! Saimme ikääntyviltä rakkautta ja hoivaa, kun olimme itse lapsia, ja nyt on sukupolvemme oikeus ja velvollisuus auttaa. Jokaiselle tulee ikää eikä kenenkään ole tarkoitus selvitä elämässä yksin. Iän myötä vauhti saattaa hidastua, mutta tilalle tulee usein viisautta ja kokonaisuuksien hahmottamisen tajua.

Liikkuminen voi vaikeutua iän myötä. Ulkoilu, vaikka lyhytkin, tekee ihmeitä kaikenikäisille. Varttikin voi antaa hyvää mieltä koko päiväksi. Valtakunnallinen "Vie vanhus ulos" -kampanja jatkuu vielä reilun viikon ajan 10.10. saakka. Tuli todella hyvä mieli, kun niin moni vanhus oli Kivijärven keskustan uuden ulkoilualueen Kirsikkapuiston avajaisissa viime viikonloppunakin. Auttajia riittää ja niin myös kaunista maisemaa. Itse kävin tapaamassa vanhuksia lisäksi myös Äänekoskella ja Laukaassa. On ihana kohdata ihminen ihmisenä ja kysellä kuulumisia ja tulevaisuuden toiveita.

Tulevalla vanhusten viikolla haastan jokaisen keskustelemaan itseään reilusti vanhemman ihmisen kanssa. Aikaperspektiivi ja historian mukaan ottaminen voi tehdä syventää monta aihetta ja tuoda näkemystä nykyajan pulmien ratkaisuun! Viisaita viestejä kannattaa välittää myös meille päättäjille, niin kuntatasolla esimerkiksi perusturvalautakuntien jäsenille kuin meille kansanedustajillekin.

Itse lupaanpalveluasuntovierailujen lisäksi, että minulle niin rakkaiden kummitätini ja naapurin ysikymppisen teräspariskunnan ovikello soi lähiaikoina! Kiitos kaikesta!

Julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 5.10.2019