Kuntademokratia kunniaan!
Joku ehkä miettii, että kuntapäätöksentekijöiden valinnassa oleellisinta olisi, että erottaisiin EU:sta ja saataisiin "Suomi takaisin". Näin ei kuitenkaan ole. Kunnanvaltuutetut päättävät lähiseutusi asioista, eivät valtakunnan. Kunnissa päätetään muun muassa siitä, missä ja miten lapset käyvät koulua, esimerkiksi saadaanko lähikoulu säilytettyä. Kunnissa päätetään, kuinka ikääntyneistä ihmisistä, Suomen hyvinvoinnin rakentajista, pidetään huolta. Miten päivähoito on järjestetty, entäpä liikunta- ja kulttuuripalvelut? Kuntapäättäjät huolehtivat siitä, että kaavoittamisella ja rakentamismääräyksillä luodaan koko kuntaan elinvoimaa.
Kaupungissa kaivataan ahtauden sijaan vihreyttä ja kunnollisia mahdollisuuksia pyöräilyyn ja liikkumiseen. Kuntapäättäjät voivat mahdollistaa vapauden asua, hoitaa lapsia ja liikkua, miten haluaa.
Kuntapäättäjät tekevät parhaansa, että kunnan elinkeinoelämä tuo työtä ja verotuloja. Kunnan hankinnat vaikuttavat siihen, pyöriikö raha lähellä. Jos esimerkiksi laitosruoka hankitaan läheltä, turvallisuuden ja puhtauden lisäksi se tuo työtä. Jos energiapäätöksissä valitaan puuta ja turvetta, maakunnan yrittäjät kiittävät. Hankintalakihan ei koske huoltovarmuuden kannalta oleellista energiaa, joten rahoja ei ole pakko lähettää venäläistä haketta toimittavalle oligarkille tai öljyä tuottavalle sheikille. Mielestäni on myös syytä valita päättäjiä, jotka pitävät vesihuollon kunnallisissa käsissä, ettei kansalaisoikeuteemme - julkiseen vesihuoltoon - mahdu monikansallisten yritysten mentävää reikää. Paljon vartijana on päätöksenteko.
Kuntapäätöksentekijät antavat arvokasta vapaa-aikaansa kuntalaisten hyväksi. Edustuksellisen demokratian valtuuttamina he tekevät päätöksiä, joiden arvelevat tuottavan parhaan mahdollisen lopputuloksen kuntalaisille. Siksi on kurjaa, että nykypäivän polarisoituneen keskustelun myötä päätöksenteosta turhan usein jää vain paha mieli. Niille, joiden tarkoituksena on saada kansalaiset sotajalalle ja asiat jumiin eri oikeusasteisiin, ei ehkä kenenkään kannattaisi lotkauttaa korvaansa. Ethän haluaisi tällaisia ihmisiä lähipiiriisikään? Henkilöitä, joiden tarkoituksena on aiheuttaa ristiriitoja ja vihaa tai vääristellä asioita ja valehdella. Tökkiä ja olla ilkeitä.
Kun lapset kärttyilivät, kysyin joskus: Mistä sinulla on oikeasti paha mieli? Ehkäpä meidän pitäisi kysyä samaa pahanmielenlietsojilta. Johonkin pahaa mieltä on purettava, mutta on pelottavaa, jos somessa sillä aikaansaadaan viha kaikkia päätöksentekijöitä kohtaan. Presidentti Niinistö totesi valtiopäivien avajaisissa: "Kiihdyttämisen ja kiihkon kierre on katkaistava alkuunsa."
Raha ei kasva puussa. Uudet tarpeet tuovat vaateen verotuksen nostamisesta. Mutta asioita voidaan tehdä myös uudella tavalla. Uskallammeko tehdä yhteistyötä muiden kanssa tai kokonaan toisin kuin on totuttu? Uskallammeko innostua? Haluan antaa tukeani ja kannustusta kaikille niille, jotka luovat uutta ja hakevat yhteistyötä. Keskustalla on tästä hyvät näytöt. Valkoiset ja punaiset eivät olisi kenties ilman maalaisliittoa löytäneet koskaan toisiaan. Voisivatko perussuomalaiset ja vihreät vielä joskus tulla toimeen edes kuntatasolla? Voisivatko yrittäjät ja työntekijät päästä ainakin kuntatasolla lähelle toisiaan?
Keskustalaiseen ajatteluun kuuluu yhteisöllisyys ja vastuu omaisista ja lähipiiristä. Huolenpito toisista tuo hyvää oloa sekä itselle että muille. Yhteiskunnan ei tarvitse vastata aivan kaikesta, vaan yhdessä toimien saamme vapaaehtoistyöllä ja toinen toista auttaen paljon aikaan. Autetaan yksinäisyydessä ja muistetaan, että ihmisen onni syntyy, kun elää muillekin kuin itselleen. Sitähän se kuntapolitiikkakin parhaimmillaan on. Sekä oman identiteetin että yhteisöllisyyden rakentamista, ei repimistä.
Anne Kalmari
Kansanedustaja, kesk.
Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa la 6.2.2021