Marjakuume ja sienestyshimo
Nämä ovat diagnooseja, jotka ovat levinneet koko Suomeen. Taudinkuva ei ole kovin vakava. Oireet johtavat ulkoilmaan ja hyötyliikuntaan sekä vitamiinisaaliisiin nyt ja säilöttynä myöhemminkin. Keltaiset, siniset, punaiset marjat- tatit ja sienet - kaikki vuorollaan odottavat kerääjäänsä soilla ja metsissä. Kuka mitäkin herkkua halajaa!
Omiksi tarpeiksi marjoja jaksaa varmasti kerätä jokainen peruskuntoinen, mutta kaikilla ei mahdollisuutta tai terveyttä ole. Olisipa hienoa, jos muistaisimme heitä, joille marjastaminen on vaikeaa viemällä vaikka tuliaisina hieman metsiemme satoa.
Päijät-Hämeen Keskustanaiset virittivät kampanjan, jossa tähän muistamiseen kannustetaan muidenkin kuin ihan läheisten osalta. "Vie ämpärillinen marjoja paikalliseen päiväkotiin tai vanhusten hoitopaikkaan ilahduttamaan!" Onpa arvostettava idea! Ja varmasti pienempikin sanko riittää - kaikki ilahduttaa ja maistuu näissä paikoissa, joissa ruoka joudutaan tuottamaan valitettavan pienillä määrärahoilla.
Tänä vuonna erinomainen marjasato on lähestulkoon kokonaan suomalaisten poimittavana eikä apuja ulkomailta juurikaan saada. On riski että iso osa marjoista jää metsiin ja kauppojen pakastealtaat ovatkin tulevana talvena tyhjät. Siksikin on juuri nyt hyvä mennä metsään, nauttia elämyksestä vieläpä ennen hirvikärpästen tuloa ja tietenkin kannustaa marjastamaan tottumattomampia mukaan! Olipa huima tempaus tuo Uusisalon Maijan ja ystävänsä ämpärikävely lakkasuolla. He kutsuivat facessa tuttuja ja tuntemattomia mukaansa ja moni kokematon taisi löytää uuden harrastuksen. Lapset - lapsenlapset ainakin on hyvä totuttaa metsän antimien keräykseen. Itse suuhun poimitut ja muutamat piirakkaan pudotellut marjat antavat huikeita muistoja joiden voimalla osaa tulevaisuudenkin syksyinä metsään suunnata. Eväät metsässä maistuvat paremmalta kuin muualla ja yhdessä rauhoittuminen luo mielihyvää. Lapsille kannattaa varata aina ihan pienet sangot, jolloin siinä saa pohjan peittoon helpommin.
Olkaa kuitenkin varovaisia - turhan moni on jo tänä kesänä eksynyt. On hyvä tuntea tienoo, olla kännykkä ladattuna mukana ja mieluiten mennä marjakaverin kanssa ennemmin kuin yksin. Yhdessä poimiessa ja samalla jutellen maailmaa parantaessa tulostakin kertyy rattoisammin!
Kolumni on julkaistu sanomalehti Viispiikkisessä 5.8.2020