Muistoja Annen lapsuudesta

Pitelin sylissä pientä tyttöä Lehtolan tuvassa. Ilolla kuuntelin kun sait nimesi: Anne Inkeri Leinonkoski. Omat lapsemme olivat jo vanhempia ja tyttöni Päivi teki sinulle mekon. Muistan miten haltioissasi olit pyöriessäsi uudessa kukkaleningissä. Talvella sinulla oli turkisreunainen takki ja häntälakki ja näytit söpöltä kuin nukke.

Olit pikkutyttönä kova nauramaan serkkusi Mirjan kanssa. Usein kävitte meilläkin leikkimässä.

Joskus olit yökylässäkin ja kipusit Kaarlon ja minun keskelle nukkumaan. Halusit kuulla tarinoita vanhoista ajoista. Mieheni kertoi Karjalasta sekä iloisia ja murheellisia juttuja. Sinua huvitti puhetyyli ja matkit kovasti "mietä ja sietä".

Vanhempiesi pelto oli lähellä ja olit mukana siellä ahkerasti jo pienestä pitäen. Olit sanonut isällesi, että sinusta tulee isona maanviljelijä. Heinäkuorman päällä näytit onnelliselta, mutta kuormien ajo traktorilla taisi olla vielä mieluisampaa. Teit sitä jo ennen kuin yletit kunnolla polkimille.

Kun olit vähän vanhempi katselimme ikkunasta, kun ajoit niittokonetta tai kelasilppuria. Homma kävi joutuin ja taidolla, vaikka olit tyttö.

Jos samalla innokkuudella ja taidolla hoidat valtakunnankin asioita, ne kyllä varmasti hoituvat.

Toivon sinulle mieheni Kaarlon kanssa kaikkea hyvää ja menestystä tehtävissäsi. Muistathan, ettet kuormita itseäsi liikaa, ettet vain väsy kesken matkan!

Kummitätisi Mertta Matikainen