Muistoja Annen lukioajoilta

Hei, Anne! Aloin muistella vuosia 1984 - 87, jolloin olit oppilaanani Saarijärven lukiossa. Kaivoin muistin virkistämiseksi esille vanhan luokkakuvankin, joka on otettu syksyllä 1984. Siinä oma luokkasi I C poseeraa ensimmäisessä yhteisessä kuvassa. Sinä, Anne, istut tomeran näköisenä eturivin oikeassa reunassa valmiina ottamaan lukion haasteet vastaan.

Vaikka emme ole ylioppilaaksi tulosi jälkeen liiemmälti olleet tekemisissä keskenämme, olen kuitenkin ollut suurin piirtein selvillä sinun vaiheistasi. Lukiossa oli jatkuvasti joukko oppilaita, joilla ei ollut selvyyttä, mitä he tekevät lukion jälkeen. Heille koulu oli vain jonkinlainen päivähoitopaikka. Sinä, Anne, et kuulunut tähän ryhmään. Sinulla oli suunta selvillä jo lukion ensimmäiseltä luokalta lähtien. Et opiskellut koulua, vaan elämää varten, ja tulokset näkyvät erinomaisina arvosanoina ylioppilastodistuksessasi. Siitä oli hyvä jatkaa eteenpäin Maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa, jossa suoritit maisterin tutkinnon.

Tekisi mieleni kertoa laajemmin, millainen oppilas sinä olit opettajasi silmin nähtynä. Siihen vipuun en nyt kuitenkaan halua kompastua, sillä tämä minun juttuni ei ole mikään kaiken kattavan persoonallisuustestin tulos, ei myöskään lukioaikaa koskeva työtodistus. Kerron seuraavassa vain muutaman muiston yhteiseltä taipaleeltamme. Näkökulmani on luonnollisesti subjektiivinen likiarvo. On myös hyvä pitää mielessä, että aika kultaa muistot.

Aluksi lienee paikallaan muutama sana omasta luokastasi. Se koostui pitkän matematiikan lukijoista. Siksi 29 oppilaasta valtaosa oli poikia ja vain kolmannes tyttöjä. On siis varsin todennäköistä, että pahimmat persoonallisuuden särmät taisivat tulla vuosien mittaan puolin ja toisin hiotuiksi pois. Mitään koulukiusaamiseen viittaavaa ei tietojeni mukaan luokassanne ilmennyt. Seuratessani poikien lapsellista kohellusta kuulin teidän tyttöjen joukosta joskus syvän huokauksen. Te kuitenkin suhtauduitte tilanteeseen positiivisesti ja kuittasitte asian toteamalla: "Pojat on aina poikia!" Poikien suhtautumisesta luokkansa tyttöihin en ole oikein selvillä. Oletan, että se oli kohtalaisen myönteinen. Tietääkseni heidän mielestään luokan todellisia vaikuttajia ja johtajia oli kaksi. Molemmat heistä olivat tyttöjä. Uskon, että sinä, Anne, voisit varmaan kertoa, mikä sen toisen tytön nimi oli.

Menneitä muistellessani on ensimmäisenä tullut mieleeni sinun aktiivisuutesi sekä oppitunneilla että niiden ulkopuolella. Olit erinomainen keskustelija ja kyselijä, joka sai muutkin mukaansa. Reviirisi on nyt erilainen. Luokkayhteisön tilalla on aikaisempaa huomattavasti laajempi kenttä. Sinusta on tullut oman aikamme tulkki. Sinulla on kyky muuttaa sanoiksi ne monet vaikeat ongelmat, jotka jatkuvasti pyörivät ihmisten mielissä. Puheenvuoroissasi kuuluu maaseudun ihmisen ääni, yrittäjän, joka ei anna periksi.

Lukioaikainen keskustelija ja kyselijä on vuosien saatossa syventänyt tietojaan. Ihailen sinun tietämystäsi monista tämän hetken polttavista taloudellisista, poliittisista ja eettisistä ongelmista. Niihin syventyminen merkitsee jatkuvaa asioihin paneutumista normaalin leipätyön ohessa. Vaatii melkoisia ponnistuksia luoda kokonaiskäsitys siitä, miten globaali maailmantalous, Suomen talouselämä, työttömyys, maatalous, luonnonsuojelu ja monet muut tekijät vaikuttavat toinen toisiinsa ja samalla yksityisen ihmisen elämään.

Mielestäni luokkasi tytöt voi jakaa kahteen ryhmään. Osa teistä keskittyi täysin opiskeluun, ja siksi heidän vapaa-ajan harrastuksensa olivat varsin vähäisiä. Sinä, Anne, kuuluit toisenlaiseen koulukuntaan. Olit ulospäin suuntautuva ja käytit aikaasi kaikenlaisissa riennoissa sekä koulun piirissä että sen ulkopuolella, eikä se haitannut opiskeluasi. Kun päätit tehdä jonkin projektin, et hetkeäkään pelännyt sen epäonnistumista. Vahvuutenasi oli terve itsetunto, suomalainen sisu ja kyky tehdä yhteistyötä toisten kanssa. Näin luonnehti sinua yksi luokkatovereistasi.

Sinua ei ole koskaan tyydyttänyt pelkkä asioista puhuminen tai epäkohdista ruikuttaminen. Haluat tehdä aina jotakin epäkohdan poistamiseksi. Globalisaation uhkakuvista kertoessasi muistutat eettisten rahastojen olemassa olosta ja kuluttajan mahdollisuudesta vaikuttaa yhtiöiden ratkaisuihin ja uusien työpaikkojen syntymiseen. Sinussa elää voimakkaana asevelihenki, jonka perusajatuksena on: Kaveria ei jätetä. Sama ajatus lähimmäisenrakkaudesta löytyy myös J. L. Runebergin Saarijärven Paavo -runosta. Siinä Paavo sanoo vaimolleen:

Pane leipään puolet petäjäistä,

veihän naapurimme touon halla.

Olemme suunnattoman suurten haasteiden edessä omaa maatamme, koko maailmaa ja ennen kaikkea luontoa ajatellen. Unohdamme liian helposti, että ympäröivä luonto on meillä vain lainassa tulevilta sukupolvilta. Arkadianmäellä tarvitaan nyt sinunlaisiasi vastuunkantajia. Haluaisin toivottaa sinulle menestystä erään saksalaisen kirjailijan sanoin. Siinä vanha kulkuri evästää lähtijää tähän tapaan:

En toivo sinulla elämää,

jossa ei ole vaivaa ja haasteita.

Sen sijaan toivon,

ettei elämäsi valuisi tyhjiin.

Toivon sinulle kätten

ja sydämen voimaa.

Ja toivotan sinulle,

eräällä vanhalla sanalla

toivotan sinulle "siunausta":

sitä,että vilja kasvaa aurasi jäljissä,

ruumiin ja sielun leipä,

ja että olkien lomissa

aina vilkkuu kukkia.

Matti Luomanen, Annen opettaja lukiossa