Naudanlihaa voi syödä hyvällä omallatunnolla
Kotimaalehden pääkirjoitus otti kantaa valitettavan yksipuolisesti naudanlihan ekologisuuteen. Tällä maapallolla elää lihansyöjiä, kasvissyöjiä ja sekasyöjiä. Ihminen kuuluu lajityypillisesti sekasyöjiin, mutta nykyään lihan käyttäjiä kuitenkin syyllistetään. Minä en halua syyllistää ketään, mutta haluan, että näitä asioita tarkasteltaisiin monipuolisemmin.
Joissain piireissä naudanlihan syöntiä pidetään yhtenä pahimmista ilmastonpilaajista. Tällaiset mielikuvat naudanlihan ilmastovaikutuksista perustuvat osin yksipuolisiin faktoihin. Usein hiilijalanjäljissä verrataan elintarvikkeita, esimerkiksi lihaa ja kasviksia, kiloina. Jos verrataan kalorimäärää, tilanne muuttuu. Jos vaikkapa naudanlihalle vaihtoehtona on soijapohjainen proteiini, pitää muistaa, että soijapeltojen tieltä raivataan sademetsiä. Suomessa naudanlihantuotannon vuoksi ei raivata metsiä, ja tuotantoon käytetään pääasiassa oman tilan tuottamia rehuja, soijaa emme tarvitse. Vertailuna yhden Thaimaanmatkan hiilijalanjäljellä voi syödä kahdeksan vuotta naudanlihaa.
Meillä on paljon peltoalueita, jotka eivät sovellu viljan tai valkuaiskasvien tuotantoon. Suomessa nurmen viljely on hyvin tuottoisaa, vaikka olemme korkeilla leveysasteilla. Ihmiset eivät kuitenkaan voi syödä säilörehua. Nauta taas on nurmen jalostamisessa paras ammattilainen. Lihantuotanto tukee viljan viljelyä tuottamalla sopivaa lannoitetta. Esimerkiksi luomuviljely käy hyvin haastavaksi, jos lantaa ei ole saatavilla. Suomalaisen naudanlihan ympäristöhaitat ovat selvästi ulkomaista naudanlihaa pienemmät. Suomessa ruuantuotantoon käytettävistä kansallisista vesivaroista ei ole pulaa toisin kuin esimerkiksi Etelä-Euroopassa. Esim. tomaattiviljelmillä Espanjassa pohjaveden taso laskee huomattavasti.
Nurmen viljely on myös vesistökuormituksen kannalta edullista, koska ravinteet sitoutuvat paremmin maahan, jota ei kynnetä.
Kun vertaamme vaikkapa eteläamerikkalaisen soijan eettisyyttä kotimaiseen lihanautaan, täytyy muistaa, että eläimiä kuolee molemmissa tuotantotavoissa. Etelä- Amerikassa käytetty parakvatti-myrkky on sen lisäksi syöpää aiheuttavana vaarallinen paikallisille viljelijöille. Siksi kannattaa suosia kotimaisia valkuaiskasveja. Meillä kasvinsuojeluaineiden käyttö peltohehtaaria kohti on Euroopan pienin.
Rohkenen sanoa, että moni suomalainen voisi vähän kohtuullistaa syömistään - lihan käyttöä myöten. Terveelliseen ruokavalioon kuuluu riittävä määrä kasviksia! Syöpä sitten lihaa, kalaa tai kasviksia, kannattaa valita kotimaista ruokaa niin kaupassa kuin ravintolassakin. Se on hyvä teko niin työllisyyden, ympäristön kun eläinten hyvinvoinnin kannalta!
Itse ajattelen, että on vahva teko luonnon monimuotoisuuden puolesta, kun saamme kulttuurimaisemat säilymään. Nopeimmin uhanalaisten lajien lukumäärä on lisääntynyt perinneympäristöissä: hakamailla ja metsälaitumilla.
Lopulta päätöksen tekeminen on aika helppoa. Jos haluat nähdä lehmän tien varrella perinnemaisemassa, valitse Valion maitoa kookosmaidon ja kotimaista lihaa ulkomaisen tofun sijaan!