Taksonomiasta

Pidetään metsäpäätöksenteko kansallisissa käsissä. Vaaditaan vaikuttavuusarviot ennen päätöksiä. Huolehditaan perustuslain turvaamasta omaisuudensuojasta ja tyrmätään yksityiskohtainen kestävyyssäätely, mikä koskee meidän maa- ja metsätalouttamme.

EU-komissio on antanut ohjeistuksen siitä, millainen toiminta on kestävää rahoittajien ja sijoittajien kannalta. Yksi kestävyyden laji on ilmastokestävyys, toinen on neliosainen muun ympäristön kestävyyttä arvioiva. Tavoitteet ovat hyvät: Vesivarojen ja merten tarjoamien luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu on tärkeää. Siirtyminen kiertotalouteen vähentää rajallisten luonnonvarojen tarvetta. Ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen on ollut meille merkittävä asia jo pitkään. Me suomalaiset luonnossa asujat sekä mökkeilijät ymmärrämme monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelun merkityksen paremmin kuin hyvin.

Kuitenkin maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajana järkytyin, kun luin säännösehdotuksia. Niitä on laatinut EU-pöydissä joku, jolla ei ole pienintäkään hajua maa- ja metsätaloudesta. Ei pohjoisen luonnonolosuhteista, ei myöskään ympäristömme syy seuraussuhteista tai taloudellisista vaikutuksista maaseudulle tai Suomen kansantalouteen.

Kun metsäsektorin monimuotoisuusasioiden määrittely on kesken, pyytäisin metsä- ja biodiversiteettialan asiantuntijoita avuksemme keskusteluun siitä, miten aidosti edistämme kestävyyttä. Kirjoittakaa lehtiin, ottakaa yhteyttä kansanedustajin ja pyrkikää televisioon. Eihän siinä ole järjen häivää, että ympäristöaktivistit niistä maista, joiden omat metsät on tuhottu, kertovat meille, miten meidän metsänkäyttö olisi kestävämpää. Euroopan tiukasti suojelluista metsistä yli puolet on jo Suomessa. Taksonomia ei totisesti saa mennä tällaisena läpi.

On pötypuhetta, että kestävyysmääritelmät eivät vaikuttaisi metsänomistukseen asti. Kun isot toimijat haluavat olla kestäviä, ne vaativat samaa ketjun muilta jäseniltä. Jos puuta ei saa myytyä eteenpäin tekemättä vaadittuja "kevätjuhlaliikkeitä", on niiden mukaan toimittava.

Ehdotettuja täysin käsittämättömiä kestävyysehtoja metsissä ovat muun muassa seuraavat:

Turvemaiden maiden käyttö kestävään tuotantoon ei ole mahdollista, vaikka emme voi valita maalajejamme. Turvetta ei saa käyttää myöskään kasvualustana. Puuntaimituotanto turvepaakkuihin uhkaa näiden säädösten tekijöiden mielestä monimuotoisuutta. Avojuurisuus tai kookosrouhepaakut ovat in!

Harjoittaakseen kestävää metsätaloutta vähintään 20 % metsäalasta on pakkosuojeltava. Niillä metsillä, jotka on lunastettu jo suojeluun ei ole merkitystä. Tästä ei makseta omistajalle mitään korvausta, eli tehdään sosialisointi.

Kaikkien vesien ympärille tulee jättää 30 m suojavyöhykkeet. Merkittävän asian tästä tekee se, että Suomi on tunnetusti runsaiden vesistöjen maa - ympäristö.fi-sivuston mukaan Suomessa on 220 000 km järvien ja lampien rantoja, sekä yli 2 m leveiden virtavesien rantaviivaa Suomessa on noin 340 000 km. Koska uusia ojituksia, olemassa olevien tehostamista tai kemiallista lannoitusta ei voi taksonomiasäädösten mukaan tehdä, metsän kasvu ja hiilen sidonta heikkenee. Hakkuu raskailla koneilla kosteilla alueilla on muuten myös kieltolistalla.

Kolme puulajia vaaditaan. Ei auta, vaikka olisi kyse Suomenselän mäntykankaasta. Ei kai, kun ei se kriteereitä ehdottanut henkilö ymmärrä suomalaisesta metsäluonnosta riittävästi.

Uusien metsäteiden rakentaminen kielletään. Metsänomistajan tulee estää henkilöiltä keruutuotteiden keruu. Jokamiehenoikeudetkin ovat siis vaarassa.

Viranomaisten valmistelema paikallisiin oloihin sovitettu kehittämismalli tyrmättiin, vaikka kaikessa muussa toiminnassa kestävyyttä määritellään kansallisesti. Meillä on sertifikaattijärjestelmät, joiden pohjalta olisi voinut toimia.

Kriteerien tavoite on vähentää taloudellista toimintaa metsistä. Monimuotoisuutta ei haluttu parantaa käytettävissä olevin käytännön keinoin. Ylimitoitettu luonnon museointi heikentää myös mahdollisuutta korvata fossiilisia tuotteita uusiutuvalla raaka-aineella. Surullisinta on, että seurauksena suomalainen luonto kärsii. Pahimmillaan myös metsäkato tulee lisääntymään, kun teollisuus siirtyy pois Suomesta, eikä omistajalla ole enää kannustimia huolehtia metsistään.

Tehdäänhän siis kaikki yhdessä töitä sen eteen, että taksonomia ei toteutuisi tällaisenaan!