Tavoitteena kotimaisen kalankäytön tuplaaminen

Suomalaiset syövät kalaa neljänneksi eniten Euroopassa- 35 kg henkilöä kohden, mutta vain 18 prosenttia siitä on kotimaista. 40 prosenttia kulutuksessamme on kasvatettua kalaa. Itämeren kalakantoja on säädelty ja kalastuskiintiöitä jouduttu pienentämään monilla lajeilla. Kasvatusta on ollut vaikeaa lisätä. Lupaprosessi on Suomessa kallista - avomerellä kalankasvatuksen luvitus maksaa selvityksineen yli 100 000 euroa ja uusia lupia on lähes mahdotonta saada.

Eduskunnan Kansalaisinfossa pureuduttiin siis aiheellisestikin 4.12. kalavoileipätarjoilun jälkeen aiheeseen: Saako kotimaista kalaa kasvattaa ruokapöytiin? Ratkaisun avaimia löytyikin niin kalankasvattajilta, ministeriöistä, LUKE:lta ja Suomen luonnonsuojeluliitolta.

"Tilaisuuden merkittävin anti oli se, että alustusten perusteella kalankasvatusta voidaan lisätä, jotta Suomalaista kalaa saataisiin enemmän lautasille", edustaja Kalmari kertoi.

Antton Keto (YM) kertoi alustuksessaan, miten rannikkovesien tilanne on kokonaisuudessaan parantunut ja useat alueet nousseet välttävästä tyydyttävään tilaan. Maatalouden päästöt ovat alentuneet, mutta hän vetosi, että muuallakin pitää päästöjä pystyä alentaman. "tarkoitus on tietenkin tehdä lisää tekoja, jotta tyydyttävästä tilasta päästäisi hyvään. Fosforipäästöjä pitäisi vähentää 440 tonnia/vuosi Itämerestä", Keto kertoi. Hän varoitti osaoptimoinnista millään sektorilla.

LUKE:n edustaja Jouni Vielma pohti alustuksessaan kuormituslaskelmia, joissa kalankasvatuksen rehevöittävät vaikutukset ovat kokonaisuudessaan pieniä, noin prosentin luokkaa kokonaispäästöistä. Sen sijaan pistekuorma voi olla paikallisesti huomattava, joten tuotannon sijainnilla on suuri merkitys. Avomerellä koko rannikkoalueellamme on nyt menossa ns Kalavaltio- hanke, jossa parhaat mahdolliset sijaintiolosuhteet ovat hakusessa yhteistyössä Syken, Luken, Ilmatieteen laitksen ja Metsähallituksen kanssa.

"Tieto ja tarkat ilmatieteen laitoksen kanssa yhteistyössä tehdyt laajat tietokonemallinnukset lisäävät päästöjen vähentämisen mahdollisuuksia. Totuus on, että Suomessa voidaan tuottaa lisää kalaa myös merialueilla" Vielma kertoi.

Kalankasvatuksen ravinnekuormitus on vähentynyt 70 prosenttia 90 luvun alusta. Kalankasvatus osaltaan edesauttaa Itämeren tilaa poistamalla vedestä mm. haitallista fosforia. Tämä onnistuu esimerkiksi Itämeri-rehun avulla, jossa vähemmän ruokakalana käytettyä silakkaa jalostetaan Itämerirehun (RaisioAquan kehittämä BalticBlend) kautta suositumpien kalojen kuten kirjolohen kasvatukseen. Tällöin ravinteita saadaan ylös vesistöistä ja käyttöön -win/win toimii. Silakankalastuksen ja muun kalastuksen (muut talouskalat ja särkikalat) myötä poistuu vuositasolla jopa 600 tonnia fosforia Itämerestä. Tämä on merkittävää kiertotaloutta.

Kalankasvattajien viesti oli: Vastuullista kalankasvatusta pitää myös kannustaa, jotta ala menisi eteenpäin. Esitettiin, että aina kun päästöjä saadaan alennettua eri toimin, pitäisi olla mahdollisuus lisätä kalankasvatusta, jolloin tulee kannuste vähentää niitä. "Tällä hetkellä lupabyrokratia on todella kallista ja hidasta" kertoi Kalaneuvoksen edustaja yleisön joukosta.

Tutkimusprofessori Antti Belinskij Sykestä esitti, että sijainninohjauksella voitaisiin lupia saada helpommin. Ns. kiertovesilaitoksiin sovelletaan parasta mahdollista ympäristötekniikkaa (BEP) niin hyvälaatuisissa vesissä ominaispäästö ei saa ylittää 5.5 g fosforia ja 40 g typpeä/ kasvatettava kalakilo, mutta välttävässä tilassa on vaadittu jopa alle 0,3 kg päästöjä. Säädösjärjestelmämme ei nykytilanteessa kuitenkaan osaa riittävällä tavalla ottaa huomioon kokonaistarkastelua kun vesienhoidon tavoitteita tarkastellaan lupaprosesseissa.

Timo Halonen (MMM) toivoi avoimuutta ja kaikkien osapuolten etua - niin kasvattajien tuotannon noston kuin ympäristöä hyödyttävien menetelmien edistämisen pitäisi kulkea käsi kädessä.

Ed. Kalmari tarttui ajatukseen ja ehdotti: "Tarvitaan pyöreän pöydän keskustelu ja sopimus, Greendeal, jossa mukana ovat niin kalastajat, jalostajat kuin ministeriötkin. Vain niin löydetään tilanne, jossa voittavat kaikki osapuolet, niin kuluttajat, tuottajat kuin luontokin. Emme voi väistää vastuutamme ja ulkoistaa kuormituksemme esimerkiksi Norjaan" Meidän tulee asettaa kilomääräinen tavoite kotimaisen kalan kulutukselle - sekä kalastetulle, että kasvatetulle- ja miettiä miten se toteutetaan. Ehdotus otettiin vastaan ja ehkäpä järjestävä taho voisi olla vaikkapa ministeriö, joko YM tai MMM.

Kalankasvatus on ala, joka on tehnyt viime vuosina todella paljon vesiensuojelun hyväksi ja Itämeren sekä järvialueiden puhtauden säilyttämiseksi. Heitä ei pitäisi rangaista siitä, että kuormaa vesistöihin tulee muualta, esimerkiksi yhdyskuntien hulevesien mukana.

Kalankasvatus voi olla osana ratkaisua siihen, että meristä ja järvistä saadaan ravinteita hyödyksi herkullisten kalaruokien muodossa. Ihmiset haluavat edelleen syödä kirjolohta, mutta toivottavasti myös entistä enemmän silakkaa, särkeä ja muita luonnonkaloja. Näitä pitää olla myös tarjolla kohtuulliseen hintaan, tai muuten tuontilohi ja muut maailman kalat vievät markkinat ja kala-alan työpaikat maastamme katoavat.

Huoltovarmuus ja omavaraisuus on niin keskeinen asia, että kalan kasvatuksesta puhuttaessa ei pidä asiaa nähdä pelkästään päästökysymyksenä, painotti Kari Ranta-aho Ely-keskuksesta. Kestävän ruokajärjestemän rakentaminen, kehittäminen ja ylläpito dellyttää myös yhteiskunnallista näkökulmaa.

"Hallituksen tavoite on saada enemmän kotimaista kalaa lisää julkisiin keittiöihin. Ympäristökuormaa ei saa siirtää muiden takapihalle, vaan lisätä kestävästi omaa kalanviljelyä. Miten voisimme ajatella, että vaadimme Suomessa yhtä, mutta silti ostaisimme esimerkiksi julkisissa ruokahankinnoissa toista.

Huolehtikaa, että kotikunnissanne ostetaan kotimaista kalaa, vaikka se olisi kalliimpaa", vaati Kalmari.

"Kaikenlainen kotimaamme vesissä kasvanut kala on kannatettava asia. Eiköhän tuplata kotimaisen kalan osuus lautasiltamme ja tehdään se vastuullista kalankasvatusalaa tukemalla" - edustaja Kalmari kiteytti.