Uskotaan nuoriin!
Tänä keväänä on ollut herättelevää, että on jouduttu miettimään riittääkö suomalaista työvoimaa kotimaisen maatalouden tarpeisiin. Suomalaiset marjantuottajat eivät ole vuosiin saaneet riittävästi suomalaista työvoimaa. Moni onkin ottanut ukrainalaisia tai thaimaalaisia urakkapoimijoita, jotka tulevat töihin sitoutuneesti, laadukkaasti ja nopeasti. Meillä on tähän mennessä ollut noin 18 000 ulkomaista kausityöntekijää satokauden töissä. Ehkäpä suomalainen kesätyötä maalta kysynyt nuori on siksi saattanut jäädä viime vuosina ilman paikkaa.
Joillakin viljelijöillä saattaa olla ikäviä kokemuksia, jos kesätyöläinen onkin suositun festarin alkaessa tai kaveriporukan mökkireissun vuoksi jättänyt yllättäen tulematta töihin. Vesisateessa kerääminen on saattanut tuntua niin kurjalta, että nuori on lähtenyt kotiin kesken työpäivän. Toisaalta tällaisissa tilanteissa olisi syytä myös panostaa työnohjaukseen ja varusteisiin. Sanomattakin on selvää, että jos työsopimus on tehty ja mansikat luvattu toimittaa, työvoiman on pysyttävä työmaalla. Uskon kuitenkin monen jännittävän suomalaisten nuorten palkkaamista turhaan, sillä paljon on opastuksesta ja motivoinnista kiinni.
Monista viljelijöistä löytyy pitkän linjan nuorten työllistäjiä. Toisaalta on viljelijöitä, jotka hakevat joka vuosi työvoimatoimiston sivuilla työntekijöitä laihoin tuloksin. Moni tosissaan kesätöitä hakeva jää kuitenkin myös ilman paikkaa. Ehkä mansikanpoiminta ei ole motivoinut tarpeeksi? Työmahdollisuuksia tulee harvoin katseltua oman maakunnan ulkopuolelta. Luulen, että kaikilla ei ole edes tiedossa, että peruttujen festareiden sijasta Lounais-Suomeen tai Suonenjoelle voisi lähteä viettämään leirielämää ja tienaamaan samalla. Hyvällä kaveriporukalla se voisi olla unohtumaton kokemus! Muun muassa töitäsuomesta.fi -sivustolta löytyy vapaita paikkoja. Monet työt voi aloittaa melkein heti ja tarjontaa on pitkälle syksyyn.
Maarit Kiiskinen Laukaasta on toteuttanut oman poimintansa suomalaisten nuorten voimin. Hän on luonut mallin nuorten sitouttamiseksi ja saa hyvin nuoria mukaan töihin Jyväskylästäkin. Nuoret suunnittelevat työn järjestämisen ja kantavat yhteisvastuullisesti homman aina myyntipisteisiin asti. Toivon, että malli leviäisi laajemminkin Suomessa ja uutta oppisivat sekä nuoret että marjanviljelijät. Vetämäni maa- ja metsätalousvaliokunta järjestää 5.5. avoimen nettiseminaarin, jossa Kiiskinen on alustamassa. Yhdessä mietimme, voisiko valtio tulla vaikka jollain setelillä vastaan, että poiminnan kustannukset eivät nousisi kohtuuttomasti verrattuna ulkomaisiin poimijoihin. Erään marjanviljelijän arvion mukaan tarvittaisiin 30 000 suomalaista työntekijää korvaamaan 18 000 ulkomaista kausityöntekijää. Mahdotonta tämä ei ole, sillä 15-25-vuotiaita on noin 600 000. Kumppaneina voisivat toimia esimerkiksi 4H, oppilaitokset, yrittäjyysakatemiat ja harrastusseurat.
Kaiken voi oppia - myös työnteon kannattavuuden, ilon ja palkitsevuuden. Osallistuessaan nuoret oppisivat työelämästä ja näkisivät kotimaiseen ruoantuotantoon osallistumisensa ylpeyden aiheena. Nähdessään mitä ruoantuottaminen vaatii, uusi sukupolvi oppisi arvostamaan kotimaista ruokaa. Tilat voisivat myös oppia nuorilta markkinointia sekä viestintä- ja digitaitoja.
Haluan kannustaa tarttumaan mahdollisuuteen! Ulkoilmatyö on upeaa ja hyvästä ihmisen kokonaisterveydelle. Onhan lammaspaimeniksi ja hautausmaiden puistotyöntekijöiksikin vuosittain hakijoita moninkertaisesti tarpeeseen nähden. Haluan luoda uskoa siihen, että maastamme löytyy ahkeruutta ja toisaalta myös maksuvalmiutta niin palkkojen kuin tuotteiden hinnankin suhteen. Mielestäni olisi reilua myös maksaa kotimaisella työvoimalla poimituista marjoista kunnon hinta eurojen polkemisen sijaan. Tietenkin myös päivä itsepoiminnassa on mainio tapa ilahduttaa itseä talven varalle tai sukulaisia, jotka eivät enää pensaisiin taivu. Poimitaan kotimaan vitamiinit talteen ja näytetään, miten onnistumme yhdessä.
Iloista vappua kaikille suomalaisen työn tekijöille!
Anne Kalmari,Kansanedustaja (kesk.)
Maa- ja metsätalousvaliokunnan pj.
(Kirjoitus on julkaistu alunperin sanomalehti Keskisuomalaisessa 1.5.2020)