Vaalikauden summaamista
Mennyt vaalikausi on ollut hyvin poikkeuksellinen. Politiikka on välillä raastavan raskasta, mutta hienona vastapainona toimii pitkän puurtamisen ja vääntöjen jälkeen saatavat onnistumisen tunteet. Isoista asioista voi olla tyytyväinen. Pärjäsimme koronan kanssa, saimme parannettua Suomen turvallisuutta ja Suomi liittyy Natoon. Sote-mallissa, joka hyväksyttiin, kansainväliset firmat eivät tee bisnestä terveydellä.
Saimme maaliin myös perhevapaauudistuksen, joka säilyttää kotihoidontuen ja perheiden valinnanvapauden. Koululaiset saavat tuen ja materiaalit aina 18-vuotiaaksi asti oppivelvollisuuslain myötä. Terveydenhuollossa hoitoon pääsy helpottuu hoitotakuun myötä. Hoivahenkilöstö sai ansaitun palkankorotuksen, joten ala saanee tulevaisuudessa paremmin työvoimaakin. Valtiontalouden tulevaan tasapainottamiseen auttaa, kun kansainvälisten yhtiöiden harmaata taloutta saatiin torjuttua työryhmämme esitysten pohjalta. Hienoja juttuja kaikki.
Jo hallitusneuvotteluissa väänsin lisää rahaa tienpitoon ja valtiovarainvaliokunnan liikennejaostossakin olemme ohjanneet mukavasti rahaa maakuntaamme eduskunnan budjettivaroista. Tässä riittää työsarkaa, varsinkin kun kaikki muut puolueet keskustaa lukuunottamatta ovat linjanneet etelän isot miljardien ratahankkeet ykkösasioiksi. Kunpa joku olisi kirjaamassa hallitusohjelmaan jälleen lauseen: "Alemman tieverkon ja yksityisteiden korjausvelan tulee vähentyä."
Maa- ja metsätalousvaliokunnassa koen tärkeimmiksi aikaansaannoksiksemme lukuisat kansalaisaloitteet, joiden pohjalta muun muassa vesihuolto pysyy kansallisissa käsissä. Merkitys aukeaa, kun ajattelee, että vaikkapa venäläiset oligarkit olisivat voineet ostaa suomalaisen vesihuollon täysin itselleen. Saimaannorpan suojelu jatkuu lisätoimin mallilla, jolla välitavoite 400 yksilöä vuoteen 2025 mennessä saavutettiin 6 vuotta etuajassa. Metsien monipuoliset hoitomenetelmät voivat jatkua valiokunnan yksimielisellä linjauksella. Päätehakkuut ovat olosuhteiden ja käytännön kannalta järkevää pääsääntöisesti, mutta myös jatkuvalle kasvatukselle on paikkansa esimerkiksi tietyillä suotyypeillä. Avohakkuut historiaan pyrki lopettamaan nimensä mukaisesti avohakkuut, aluksi valtion mailla, mutta ei siinä onnistunut.
Sain yli 10 vuoden puurtamisen jälkeen maaliin suden kannanhoidollisen metsästyksen. Olen todella ylpeä siitä. Susi kuuluu metsään, ei ihmisten kotipihoille. Oikeuslaitoksen tulee toimia Suomen ylimmän päätöksentekotahon mukaan. Suden luontainen ihmisarkuus on palautettava.
Valkoposkihanheakin voidaan poistaa viljelyksiltä ja hyödyntää. Maatalouden tukiratkaisu saatiin maaliin ja hioimme sitä vielä valiokunnassa niin, että se tukee paremmin ruoantuotantoa kuin maisemanhoitoa. Elintarvikkeiden epäreiluihin markkinoihin tulee hieman parannusta, kun elintarvikemarkkinavaltuutettu saa lisää toimivaltaa. Isompi remontti kilpailulakiin tulee tehdä seuraavassa hallitusohjelmassa, missä olisi muunmuassa indeksiehto, joka siirtää kohonneet panoshinnat eteenpäin.
Loppukaudesta taistelimme metsäpäätösvallan säilymisestä Suomessa. EU:sta uhattiin meitä 30 prosentin pakkoennallistamisella ja vertailuvuosi olisi 1952. Tein työtä, että saimme sitoutettua puolueet niin vasemmalta kuin oikealta jyrkän kielteiselle kannalle komission alkuperäiseen ehdotukseen. Neuvotteluihin on nyt tiukat ehdot, mistä ei voi tinkiä.
Luonnonsuojelulakiehdotus, joka oli jo päässyt Eduskuntaan olisi tuonut korvauksetta suojelun maanomistajalle. Sain aikaan muutokset, joka nostaa luonnonsuojelun tilaa, mutta ei tee sitä maanomistajan omaisuutta sosialisoimalla. Luonnonsuojelu kuuluu kaikille, ja maksajanakin kuuluu olla koko yhteiskunta. Luonto on tärkeä, elämisen ehto, mutta sen kestävä käyttökin on mahdollistettava. Haluan jatkossakin tehdä työtä perheiden, maaseudun ja elinkeinojen puolesta.
Maaseutua ei saa museoida.